Eduskunta päätti lähes viimeisenä toimenaan Nato-jäsenyyden hyväksymisestä. Vaikka asialla ei ollut kiire halusi eduskunta kunnian tästä tärkeästä, kansan vahvaa tukea nauttivasta asiasta.
Päätöstä edelsi äänestys, jossa itse äänestin tyhjää. Tiedostan, että tyhjän äänestäminen voi aiheuttaa hämmästystä, jos sen perustelut eivät ole tiedossa. Yleinen tapa hankalaksi koetuissa äänestyksissä on olla poissa. Itse olen kuitenkin aina halunnut äänestää omantuntoni mukaisesti.
Äänestämispäätökseen vaikutti mahdollisesti se, että toimin kolmisen vuotta ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana ja odotin menettelytavan olevan toisenlainen. Jäsenyydestä päättäminen olisi ollut johdonmukaista jättää uudelle valittavalle eduskunnalle huhtikuussa. Se myös aikanaan kantaa vastuun sen hetkisestä tilanteesta. Puhemies Vanhanen toivoikin vielä tammikuussa, että laki hyväksyttäisiin vasta Unkarin ja Turkin ratifioinnin jälkeen aikaisintaan heinäkuussa. Hän perusteli näkemystään sillä, ettei eduskunta tee lakeja pöytälaatikkoon odottamaan. Myöskään ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Halla-Aho ei nähnyt lisäarvoa sille, että laki hyväksytään ennen ratifiointia. Hän totesi myös, että prosessin aikana voi tapahtua asioita, joihin valiokunnan on ehkä hyvä ottaa mietinnössään kantaa.
En vastusta Nato-jäsenyyspyrkimyksiä
Kaikesta tästä huolimatta Nato-jäsenyyden hyväksymistä edeltävässä ensimmäisessä käsittelyssä 21.2. ilmaisin etten vastusta Nato-jäsenyyspyrkimyksiä.
Totesin, että tässä vallitsevassa tilanteessa ainoana varteenotettavana turvallisuutta vahvistavana vaihtoehtona Suomella Venäjän rajanaapurina on Nato-jäsenyys. Neutraalia asemaa suhteessa sotilasliittoon ja Venäjään ei ole enää saavutettavissa, vaikka aiemmin moni sitä toivoikin.
Vaikka Nato-päätöksellä ei ollut kiire, yksi asia aikaistetussa Nato-jäsenyyspäätöksessä on hyvää: hallitusneuvotteluissa puolueet voivat ottaa kantaa siihen, kuinka paljon he ovat valmiita vahvistamaan maanpuolustusta ja rajavartiolaitosta entisestään.